Toistotuokion matka ideasta videoksi – osa 1

Uustien Toisto-tuokioiden kuvaukset ovat purkissa ja käsikirjoitukset ovat parhaillaan taittajan käsissä. Tämän kaksiosaisen bloggauksen ensimmäisessä osassa Suomi toisena kielenä -opettajan pedagogisia opintoja tekevä Rosa Ahlstedt valottaa kolmen tuokion syntyprosessia aineenopettajaopiskelijoiden näkökulmasta. Toisessa osassa keskitytään käsikirjoituksen tiehen aihiosta valmiiksi videoksi.

Miten tuokiot ovat syntyneet? Millaisen matkan ne ovat vaeltaneet aineenopettajaopiskelijoiden ideariihestä valmiiksi tuokioiksi? Entä millainen työ käsikirjoituksen laatiminen on?

Idea kolmeen uuteen tuokioon syntyi minun ja aineenopettajaopiskelijoiden Tiina Talvitien, Suvi Kotkarannan ja Hennaleena Turpeisen yhteistyöstä Luetaan yhdessä-verkoston kanssa. Luetaan yhdessä -verkostossa vapaaehtoiset opettavat maahanmuuttajanaisille suomea, joten inspiroiduimme suunnittelemaan nimenomaan naisille suunnattuja tuokioita.

Toistotuokioiden tekeminen ja Luetaan yhdessä -verkostoon tutustuminen olivat soveltavan opetusharjoittelumme suoritus. Aiheiden valinnassa keskeistä oli niiden tarpeellisuus arkipäivässä, viestinnällisyys ja rakenteiden taaja esiintyvyys puheessa.


Pienen pohdinnan jälkeen valitsimme aiheiksemme kodin, siivoamisen ja ruoan. Sen jälkeen aloimme miettiä aiheisiin sopivia rakenteita. Minä tykkään -rakenteen päätimme yhdistää ruokalajeihin, kotiteemaan puolestaan ”jossakin on jotakin” -lauseen, passiivin, huoneet ja huonekalut.

Näillä eväin aloimme rakentaa tuokioita Mistä sinä tykkäät? ja Mitä huoneessa on? Kolmesta tuokiosta Mitä huoneessa tehdään? valmistui viimeisenä, koska alkuun emme olleet aivan varmoja passiivin tarpeellisuudesta ja pohdimme, olisiko jokin toinen rakenne käyttökelpoisempi oppijalle.

Meillä ei ollut aiempaa kokemusta toistotuokioiden vetämisestä ennen omien tuokioidemme suunnittelua. Muutamalla meistä oli kokemusta suomen kielen opettamisesta maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksessa, toisilla suomi toisena kielenä-opetuskokemusta oli tuskin lainkaan. Perehdyimme tietysti huolellisesti aiemmin tehtyihin tuokiovideoihin Suomen kieli sanoo tervetuloa -sivustolla, jotta pääsisimme jyvälle menetelmän vaatimuksista.


Suunnittelun alussa meitä oli vain kolme, Tiina, Hennaleena ja minä, mutta Suvi liittyi pian joukkoomme. Työnjako kehittyi orgaanisesti. Olimme Tiinan ja Hennaleenan kanssa ehtineet lyödä lukkoon aiheet ja aloitella käsikirjoituksia. Hennaleena etsi Papunetistä kuvia kahteen kotiteemaiseen tuokioon. Suvi otti valtavan määrän valokuvia ruokalajeista Mistä sinä tykkäät -tuokiota varten, ja lopuksi hän viimeisteli kaikkien tuokioiden käsikirjoitukset.

Kun olimme lyöneet lukkoon aiheet ja käsiteltävät rakenteet ja tehneet alustavan suunnitelman tuokion kulusta, otimme yhteyttä pariin vastaanottokeskukseen. Jokainen uusista toistotuokioista on testattu turvapaikanhakijoiden kanssa ennen lopullisen käsikirjoitusversion tekemistä.

Muutaman mutkan jälkeen pääsimme kahteen vastaanottokeskukseen vetämään tuokioitamme useamman kerran. Tästä oli tosi paljon hyötyä – erityisesti vastaanottokeskuksiin tutustuminen ja testiversion vetäminen oikeassa ympäristössä auttoivat tuokioiden viimeistelyssä.


Testasimme jokaista tuokiota muutaman kerran sekä naisryhmän että miesryhmän kanssa. Tämä oli tärkeää ensinnäkin siksi, että halusimme tuokioidemme sopivan niin naisille kuin miehille. Toiseksi halusimme testata tuokioitamme useamman kerran siksi, että meistä jokainen pääsisi testaamaan vähintään yhden tuokion oppijoiden kanssa.

Testausvaiheessa tuokiot eivät enää muuttuneet kovinkaan paljoa. Jonkin verran muutoksia teimme sanastoon, samoin sanastomonisteet saivat pieniä viilauksia osakseen. Keskustelimme esimerkiksi siitä, onko sanastomonisteeseen selkeintä ja tarkoituksenmukaisinta kirjoittaa verbit passiivissa vai perusmuodossa.

Vaikeinta koko hommassa on ollut ehkä tuokioiden viimeistely, koska niiden tulee tietenkin olla “täydellisiä”. Monesti olemme jo ehtineet ajatella, että tuokiot ovat nyt valmiit, mutta päätyneet silti tekemään pieniä muokkauksia.


Jos nyt lähtisimme tekemään lisää tuokioita, olisi työ varmasti sujuvampaa. Toisaalta nyt on aika varma olo siitä, että kaikki palikat ovat oikeassa paikassa. Palkitsevinta prosessissa on ollut huomata, miten kivasti omat rakkaat tuokiot toimivat käytännössä. Oman tuokion vetäminen on ollut todella hauskaa.

Rosa Ahlstedtiä haastatteli Ninni Lankinen