Toisto yhdisti terapian, opetuksen ja kuntoutuksen

KM, erityispedagogi Jaana Wickström on käyttänyt Toisto-menetelmää alaikäisten turvapaikanhakijoiden tukiasumisyksikössä Inkoossa. Wickströmin mukaan Toisto toimii erityisen hyvin juuri haavoittuneiden ihmisten kohtaamisen ja oppimisen tukena.

Törmäsin Toisto-menetelmään marraskuussa 2015 Entressen kirjastossa pidetyssä infotilaisuudessa, ja kiinnostuin heti menetelmän mahdollisuuksista. Toisto näytti yksinkertaiselta, selkeältä ja hyvin rytmitetyltä viitekehykseltä, joka tuntui tarjoavan ratkaisun kriisitilanteessa olevien ja stressaantuneiden nuorten kohtaamiseen.

Olen työskennellyt vuosikausia erityisopettajana, ja kun aloitin työt alaikäisten turvapaikanhakijoiden opettajana tukiasumisyksikössä Inkoossa joulukuun alussa 2015, näin erityisoppilaiden ja maahanmuuttajanuorten välillä monia yhtäläisyyksiä: esimerkiksi sosioemotionaaliset haasteet ja oppimiseen liittyvät erityiskysymykset ovat pitkälle samanlaisia.

Periaatteenani on, että opetus ei saisi lisätä ennestään ahdistuneiden oppijoiden ahdistusta. Näkemykseni mukaan Toisto-menetelmässä voi yhdistää terapian, opetuksen ja kuntoutuksen hienolla tavalla. Toisto-tuokioissa on mukana turvallista kosketusta ja sanatonta viestintää, ja painopiste on kommunikoinnissa ja kohtaamisessa. Tuokiot ovat myös vahvasti osallistavia, mikä ruokkii oppijoiden innostusta.

Joidenkin opettamieni nuorten silmistä paistoi hätä. Heidät oli pakomatkalla revitty eroon vanhemmistaan ja he olivat nähneet ja kokeneet kärsimystä ja ahdistusta. Toisto-tuokioiden aikana he rentoutuivat, hymyilivät ja nauroivat. Keskusteleva ja turvallinen ilmapiiri mahdollisti sen, ettei kenellekään tullut suorituspaineita. Menetelmä on pehmeä ja salliva, ja tuokioiden tavoitteet ovat sopivan kokoisia, joten kaikki pysyivät mukana.

Toisto-tuokioiden vahvuus on myös kohtaaminen ja kommunikaatio: saatoin hoitaa nuoria katseellani. Saatoin osoittaa, että kaiken hylkäämisen ja pelon jälkeen he tulevat nähdyiksi, hyväksytyiksi ja kohdatuiksi. Tuokioiden aikana he saivat kannustusta, onnistuivat ja osasivat.

Minulla ei ollut mahdollisuutta saada tuokioihin mukaan toista kieliopasta, joten toimin itse myös puhuvana sanakirjana. Nuoret pääsivät tuokioihin nopeasti sisälle, niin että lopulta ”puhuvina sanakirjoina” toimivat myös muut ryhmäläiset, ja kaikki auttoivat toisiaan. Välikielenä käytin joissakin tilanteissa englantia. Se toimi henkisesti hyväilevänä elementtinä: kun ryhmässä oli yksi, joka ymmärsi englantia, hän saattoi kääntää ohjeita tai taustatietoa oppijan omalle äidinkielelle, esimerkiksi dariksi, arabiaksi tai somaliksi.

Välikieli pehmensi töyssyjä. Oli ihmeellistä ja voimaannuttavaa huomata, että nuoret halusivat oppia lisää. Osa tuli vapaaehtoisesti mukaan toistenkin ryhmien tuokioihin oppiakseen nopeammin.

Seuraavaan listaan olen kerännyt niitä Toisto-menetelmän ominaisuuksia, jotka olen kokenut vahvuuksiksi käytännön työssä nuorten, vaikeista oloista tulleiden turvapaikanhakijoiden parissa:

1) Pieni ryhmä (korkeintaan 10 oppijaa) mahdollistaa kohtaamisen. Jaoin oman 40 oppijan ryhmäni viiteen 8 hengen ryhmään. Pienessä ryhmässä sain heti suoran kontaktin jokaiseen opiskelijaan. Katse ja positiivinen palaute teki hyvää traumaattisen nuoren psyykelle.

2) Suomen kielen rakenne avautuu oppijoille nopeasti, kun uusille sanoille ja ilmaisuille on olemassa valmiiksi pohja, laajempi kielellinen konstruktio. Samalla uusien sanojen käyttöönotto on vaivattomampaa.

3) Sanavaraston laajentaminen on helppoa, kun sanat loksahtavat suoraan konstruktioihin ja kielenkäyttötilanteisiin.

4) Fonologian, intonaation ja äänteiden oppiminen mahdollistuu puhevirrassa. R ja s löysivät paikkansa, ja suomen kielen painotus opittiin kuuntelemalla ja puhumalla.

Toiston avulla myös luku- ja kirjoitustaidottomat nuoret oppivat puhumaan suomea. Joillekin nuorille Toisto-menetelmä oli ensikosketus koulunkäyntiin ja opiskeluun. Oli upeaa olla välittämässä oppijoille oppijaa kunnoittavaa ja kuuntelevaa menetelmää, jossa opettajan oli helppo luoda oppijoihin myös tunneside. Koulu ei ole lokaatio, vaan mielentila. Tätä hyvää mielentilaa saimme oppia ja opiskella.

KM, erityispedagogi Jaana Wickströmiä haastatteli Eveliina Korpela