Toistaminen on oppimisen edellytys

Toisto-blogeissa on aiemmin kerrottu siitä, kuinka menetelmä sai alkunsa ja kuinka sitä on käytännössä toteutettu. Tällä kertaa näkökulma on piirun verran teoreettisempi. En ole itse ollut tekemässä Toistoa, katsellut vain sivusta, mutta tutkijana olen miettinyt, miten Toiston menestystä voisi kuvata kielenoppimisen tutkimuksen näkökulmasta. Anneli Kauppinen toteaa blogikirjoituksessaan näin: ”Toisto-metodiin on upotettu paljon lingvististä ja pedagogista viisautta.” Tätä viisautta yritän tässä hiukan analysoida.

Toistamisen arvo oppimisessa on tietenkin aina tunnustettu: ”Kertaus on opintojen äiti.” Minkä tahansa taidon omaksuminen vaatii toistoa ja harjoitusta. Joskus tutkijat ovat jopa laskeneet, kuinka monta kertaa sanan on toistuttava oppimateriaalissa, jotta se opitaan. Nyt tiedämme, että tarvittava toiston määrä vaihtelee suuresti niin yksilöiden kuin tilanteidenkin välillä.

Jokaisella on varmaan kokemusta siitä, kuinka jotakin sanaa joutuu hakemaan sanakirjasta aina uudelleen, kun taas toisen sanan muistaa sen kerran kuultuaan, etenkin jos siihen liittyy vahva tunne-elämys, vaikkapa nolo moka. Mutta useimmiten tarvitaan monta kohtaamista uuden sanan tai ilmauksen kanssa, ennen kuin sen ymmärtää oitis ja voi vähitellen ottaa omaan käyttöön, ensin arastellen, vähitellen sujuvammin ja lopulta automaattisesti aina tarpeen tullen. Toistaminen on siis oppimisen edellytys.

Tunteet vaikuttavat myös oppimiseen

Kielenoppimiseen liittyviä tunteita tutkitaan nykyään yhä enemmän, paljon laajemmin ja monipuolisemmin kuin aiemmin, jolloin puhuttiin lähes yksinomaan motivaatiosta. Motivaatio suomen oppimiseen on vasta maahantulleilla useimmiten kohdallaan, mutta menneisiin kokemuksiin ja uuteen tilanteeseen liittyy monenlaisia huolia ja pelkoja, jos ilojakin

Yhteinen toiminta ”leirinuotion ympärillä”, kuten Hanna-Kaisa Malkavaara videossaan Toistoa kuvaa, on turvallista ja osallistavaa. Jokainen pääsee mukaan, kenenkään ei tarvitse esiintyä yksin luokan edessä. Elävä sanakirja tai muu apu on aina käsillä eikä sen tarvitsemisesta tehdä numeroa. Sama ilmaus toistuu eri äänillä, mikä saattaa lisätä toiston tehoa. Kun ohjaan viereisessä huoneessa muita oppijoita, Toisto-huoneesta kuuluu paljon naurua. Toistamista ajatellaan helposti tylsänä, välttämättömänä pahana, mutta yhdessä tehtynä siihen liittyy myönteisiä tunteita, iloa ja innostusta.

Toisen kielen oppiminen on erilaista kuin vieraan kielen opiskelu luokkahuoneessa. Kieltä on kuultavissa ja nähtävissä joka puolella eivätkä kielen ainekset tule vastaan pedagogisesti suunnitellussa järjestyksessä kuten oppikirjassa. Koulussa vieraita kieliä opiskelleet ovat joskus hiukan haluttomia aloittamaan opintonsa ilman kielioppikirjaa ja sanastoa, menetelmällä, jota he pitävät sopivana vain itseään vähemmän koulutetuille, jopa lukutaidottomille.

Heille yritän selittää, että Toisto-ryhmässä he oppivat kuuntelemaan ja sanomaan kokonaisia ilmauksia, mikä kehittää juuri sitä taitoa, jota he tarvitsevat uudessa tilanteessaan: kykyä poimia kieltä ympäriltään ja painaa sitä mieleensä toistamalla sitä. Kukaan ei estä heitä kotona tai muussa opetuksessa selvittämästä, miten opitut ilmaukset voi analysoida, ja se voi auttaa heitä laajentamaan repertuaariaan ja edistymään nopeammin, mutta kaikki toisen kielen oppijat tarvitsevat myös taitoa oppia kuuntelemalla.

Monenlaiset keinot käyttöön kielenoppimisessa

Kolmisenkymmentä vuotta sitten tehtiin paljon tutkimusta ”hyvästä kielenoppijasta”. Osoittautui, että parhaiten edistyivät ne, jotka käyttivät monia eri keinoja oppiakseen ja vaihtelivat joustavasti niiden välillä.

Toistossa eri oppijat oppivat eri asioita: jo moniakin kieliä kuuntelemalla sattumanvaraisesti oppineet saavat ymmärrettävää ja systemaattisesti etenevää aineistoa kuullakseen ja näkevät sitä myös kirjoitettuna. Kirjoista kieliä oppineet taas huomaavat, että ryhmässä opittua taitoa kuunnella voi viedä muihinkin tilanteisiin. Kaikki saavat käyttöönsä ilmauksia, joita tarvitsevat selviytyäkseen arjessa. Siitä on hyvä jatkaa!

Maisa Martin

Emeritaprofessori, suomi toisena kielenä

Jyväskylän yliopisto